Intohimojen keisarinna 
The Scarlet Empress
Josef von Sternberg 1934 draama
* * ½
1740-luku. Preussilaisen prinssin (C. Aubrey Smith) tytär Sofia (Marlene Dietrich) naitetaan Venäjän suuriruhtinaan ja tulevan tsaari Pietari III:n (Sam Jaffe) kanssa. Mielipuolimainen ja vastenmielisen näköinen ruhtinas aiheuttaa heti kättelyssä niin suuria inhonväristyksiä Katariinaksi uudelleennimetyssä ruhtinattaressa, että tämä pakenee samantien vartiokaartin upseereiden hellään huomaan... Omituinen, osittain kuin kieli poskella tehty mutta myös brutaaleja tuokiokuvia ja jopa paljasta pintaa sisältävä pukueepos. Musiikkitausta pauhaa Tshaikovskia ja Wagneria yli vuosisadan verran varhaisemmasta ajankuvasta huolimatta ja ryssänpalatsin lavastus irvokkaine patsaineen kummastuttaa jo senkin takia ettei niilläkään ole tosihistorian kanssa mitään tekemistä. Kuten ei myöskään Pietari III:n hulluudessa ja ulkonäössä, Jaffe olisi sopinut niiden puolesta pikemmin Spencer Tracyn hirviöveljeksi seuraavaan "Tri Jekyll & Mr Hyde"-leffaversioon (1941). Ei sen puoleen, kaikki muutkin roolit jäävät harmittavan ohuiksi ja todenmukaisuudeltaan epäilyttäviksi, Dietrichin prinsessa-ruhtinatar-keisarinnaa myöten. Jonka lapsuuden aikoja muuten esittää hänen oma 7-vuotias tyttärensä elokuvan alkajaisiksi... John Lodge, Louise Dresser.
Kadonnut partio
The Lost Patrol
John Ford 1934 seikkailu/toiminta
* *
Brittipartio ratsastaa Mesopotamian kuumuutta hehkuvalla aavikolla, mutta jää sitten päiväkausiksi "näkymättömien" arabien saartamaksi autiolle keitaalle. Vettä ja taateleita sentään riittää ravinnoksi, mutta rättipäiden ampumistarkkuus ja tilanteen toivottomuus uhkaavat pian saattaa jokaisen sotilaan hermot riekaleiksi... Juoneltaan kovin köykäinen aavikkoseikkailu, jossa henkilöhahmot yksi toisensa jälkeen sortuvat traagisiin mutta myös äärimmäisen epäuskottaviin ratkaisuihin. Victor McLaglen, Boris Karloff, Wallace Ford, Reginald Denny, J.M. Kerrigan, Alan Hale, Douglas Walton.
Kuolemaantuomittu
Manhattan Melodrama
W.S. Van Dyke 1934 draama/rikos
* * *
Kahden n. 10-vuotiaan pojan (Jimmy Butler, Mickey Rooney) vanhemmat menehtyvät siipirataslaivan tulipalossa 1900-luvun alkupuolella. Heidät adoptoi puolestaan oman lapsensa samassa rytäkässä menettänyt juutalainen herrasmies, mutta tämäkin kuolee pian sivullisena uhrina kommunistimellakassa. Kaiken murheilun jälkeen hyppäämme iloiselle 20-luvulle, jolloin toinen pojista (William Powell) on lukenut itsensä menestyväksi lakimieheksi, kun taas toinen (Clark Gable) isännöi mm. laittomia uhkapeliluolia... Gablen (liiankin!) velmu ja joviaali rikollisrooli hallitsee tätä dialogiltaankin näppärästi käsikirjoitettua melodraamaa. Juoneltaan toki "helpohko", eli "kaverukset lain eri puolilla". Sai suurta kuuluisuutta John Dillingerin viimeisenä leffakokemuksena; hänet ammuttiin heti chicagolaisesta teatterista ulos astuttuaan FBI:n toimesta. Vielä pakko mainita: eräässä kohtauksessa käydään (NY Rangersien?) lätkämatsissa Madison Square Gardenissa! Myrna Loy.
Mies joka tiesi liikaa 
The Man Who Knew Too Much
Alfred Hitchcock 1934 jännitys/rikos
* * ½
Vielä hieman horjahdellen niin teknisesti kuin tunnelmallisestikin etenevä, teemoiltaan jo hyvinkin valmis Hitchcock-trilleri. Letkeä sanailu ei oikein tässäkään istu perheenisän (Leslie Banks) suuhun samaan aikaan kun oma tytär (Nova Pilbeam) on kidanapattu häikäilemättömän salamurhaporukan toimesta... Lopun tulitaistelu on kuitenkin yllättävänkin railakkaasti toteutettu. Sir Alfred ei tunnetusti oikein poliiseihin luottanut, mutta ei sen tarvitsisi sitä merkitä ettei näiden toiminta voisi taas olla edes jossain määrin uskottavaa. Kielitaidoton saksanjuutalais-pakolainen Peter Lorre joutui vielä tässä vaiheessa opettelemaan vuorosanansa foneettisesti. Huomattavasti tunnetumpi (mutta laadullisesti suurinpiirtein tasaveroinen) uusintaversio 1956 väreineen ja hittibiiseineen kaikkineen. Edna Best, Hugh Wakefield.
Primadonna
Twentieth Century
Howard Hawks 1934 komedia
* * *
Kovasti itseriittoinen teatterituottaja (John Barrymore) haukkuu säännöllisin väliajoin sekä henkilökuntansa että näyttelijät, mutta ei sitten osaa ilmankaan heitä olla kun nämä äijään kyllästyneenä ilmoittavat häipyvänsä muihin maisemiin. Ainakin tähdeksi noussut diiva Lily Garland (Carole Lombard) olisi saatava takaisin tiimiin hinnalla millä hyvänsä... Toki tarkoituksella yliteatraalisesti vedetty farssi niin (oikeastikin suuren yleisön tietoisuuteen tämän leffan myötä kohonneen) Lombardin kuin etenkin Barrymoren kohdalla, mutta silti elkeensä ja maneerinsa käyvät loppua kohti jo melko rasittaviksi ja ennalta-arvattaviksi. Sen sijaan sivurooleissa mainioita tyyppejä, ennen kaikkea teatteriagentit Walter Connolly ja Roscoe Karns. Alkuperäisnimi viittaa tunnettuun junayhtiöön, jonka matkustajina vietetään suurin osa ajasta. Ralph Forbes, Charles Lane, Edgar Kennedy.
Punainen neilikka
The Scarlet Pimpernel
Harold Young 1934 draama/jännitys/komedia
* * *
Vuosi 1794. Ranskan vallankumouksen lopputapahtumat käytiin Suuren Terrorin ikeen alla, kun Robespierren (Ernest Milton) ja kumppaneiden käskystä aatelisia ja muita "tasavallan vihollisia" teloitettiin giljotiinilla kymmenin tuhansin. Englantilaisten yläluokka ei voinut moista teurastusta vain sivustakatsella, vaan lähetti kanaalin yli omia agenttejaan hakemaan edes muutamia kuolemaantuomittuja saarivaltion suojiin. Salaisista asiamiehistä taitavin tunnetaan ranskalaisten keskuudessa ainoastaan koodinimellä "Punainen neilikka" (Leslie Howard)... Ajankohtaansa nähden hyvin näytelty ja muutamista viipyilevistä kuvakulmista huolimatta sujuvasti etenevä historiallinen seikkailuelokuva. Howard onnistuu juuri ja juuri välttämään pahimmat itsetietoisuuden ja ylimakeilun karikot... Merle Oberon, Raymond Massey, Anthony Bushell.
Sehän käy kuin leikiten
It´s A Gift
Norman Z. McLeod 1934 komedia
* * *
Harold Bissonette (W.C. Fields), kalifornialainen liikkeenomistaja, on suunnattoman kyllästynyt tympeään arkielämäänsä ja nalkuttavaan perheeseensä. Hänen suuri unelmansa olisi saada kasaan riittävästi rahaa oman appelsiiniviljelmän ostamiseen, minkä suojissa viettää rauhaisasti vanhuuden päivät. Eikä loppuisi blandiksetkaan kesken... Vanhan juopon kärttynaaman kehutuin teos, kannattaa katsoa jo pelkästään lopussa vilahtavan aniharvinaisen onnellisen hymyn takia! Ja jos Fields vaikuttaa rooleissaan mulkulta äijältä, se ei kuulema ole mitään verrattuna hänen tosielämän olemukseensa. Tässä pari mottoa: "Kukaan joka vihaa lapsia ja eläimiä, ei voi olla läpeensä paha."; "Jos ryhtyisin poliitikoksi, pitäisi kaikkinaisesta pienten tyttölasten halailusta ja suukottelusta kampanjoiden aikana päästä eroon, ellei heidän ikäänsä oleellisesti lisätä". Jean Rouverol, Julian Madison, Kathleen Howard, Tammany Young, Baby LeRoy.
Siltalan pehtoori
Risto Orko 1934 draama/komedia
* *
Ensimmäinen suomalainen miljoonayleisön kerännyt elokuva vedonlyönnin seurauksena rikkaan talon tiluksille työnjohtajaksi ilmoittautuvasta "agronomista" (Jalmari Rinne), joka on oikeasti varakas aatelisherra itsekin. Sarjakuvamaisen pinnallisista hahmoista erottuu edukseen oikeastaan vain talon varainhoitajaa esittävä, aina luonteva Yrjö Tuominen. Sen sijaan kesyn puoliapinan älykkyydellä muuten operoiva renki (Matti Lehtelä) heittää ilmeisesti vahingossa leffan hauskimman kommentin ilmoittaessaan vetävänsä "kevyet kenttähumalat"! Hanna Taini, Uuno Laakso, Elna Hellman.
Tapahtuipa eräänä yönä
It Happened One Night
Frank Capra 1934 komedia
* * * ½
Rikas tyttörukka (Claudette Colbert) päättää lähteä karkumatkalle, kun miljonääri-isukki (Walter Connolly) ei hyväksy hänen sulhasvalintaansa. Toimittajien ja viranomaisten jahtaaman kuuluisan perijättären paljastuminen on epäilemättä vain ajan kysymys, mutta sitten hän kohtaa linja-autossa aivan omanlaatuisensa lehdistön edustajan (Clark Gable), jolle ei ´vuosisadan jutun´ tekoon pian olekaan mitään kiirettä... Monella  tapaa merkittävä elokuva unelmatehtaan kultakaudelta: ensimmäinen kaikkien viiden pääoscarin (paras elokuva, ohjaus, mies- ja naispääosa, käsikirjoitus) voittaja, ja ns. screwball-komedian sekä Capran ilmiömäisen menestyksekkään ohjaajauran lähtölaukaus. Myös Gablen nousu kohti ´Hollywoodin kuninkuutta´ alkoi varsinaisesti tämän klassikon myötä. Hän ja sirkeä Colbert ovatkin suurinpiirtein ainoa syy katsoa leffa nykypäivän kriteerein, onneksi vähintään jompikumpi kuvissa lähes alusta loppuun. Roscoe Karns, Jameson Thomas, Alan Hale, Ward Bond
Tarzan ja valkoinen nainen
Tarzan And His Mate
Cedric Gibbons 1934 seikkailu
* * *
Jane Parker (Maureen O´Sullivan) palaa tuttuihin Afrikan maisemiin, tällä kertaa kahden valkoisen, norsunluuta elefanttien hautausmaalta himoavan seikkailijan kera. Hän toivoo löytävänsä pian oman apinamiehensä, Tarzanin (Johnny Weissmüller), joka varmasti osaisi neuvoa retkikunnan oikeaan osoitteeseen. Mutta matka on täynnä vastoinkäymisiä alusta alkaen, ja vielä kun Tarzankin on ilmestyttyään haluton viemään ketään ´autuaammille norsumaille´, niin totaalinen hukkareissu on käsillä. Janea lukuunottamatta tietysti... Edgar Rice Burroughs´n luoman, erään kaikkien aikojen kuuluisimman fiktiivisen kirjahahmon seikkailuihin pohjautuvien elokuvien (apina-)kunkku. 2000-luvun ihmistä lähinnä huvittavine eläintrikkeineen ja rasistisine painotuksineen (melkein joka leffassa kuolee muutama neekerikantaja ihan muuten vaan) tämäkin on kyllä kohtalaisen karmeasti vanhentunut. Sarjan tapahtumarikkain ja eroottisin pätkä kuitenkin. Ihanan O´Sullivanin esittämän Janen sukunimi on kirjoissa Porter, näissä jostain syystä Parker. Neil Hamilton, Paul Cavanagh, Forrester Harvey.
Paras elokuva: Tapahtuipa eräänä yönä (Frank Capra)
Miespääosa: W.C. Fields (Sehän käy kuin leikiten)
Naispääosa: Claudette Colbert (Tapahtuipa eräänä yönä)
Miessivuosa: Walter Connolly (Tapahtuipa eräänä yönä)
Naissivuosa: Merle Oberon (Punainen neilikka)
|
