Ikiru -tuomittu

Ikiru

Akira Kurosawa 1952 draama

* * ½

Kuolemanpelkoinen tokiolainen virkamies (Takashi Shimura) jää työpaikaltaan sairaslomalle, ja alkaa kiireesti opettelemaan elämisen taitoja uudelleen... Sinänsä mukavaa vaihtelua katsoa Kurosawaa kerrankin aikalaiskuvauksena eikä minään historiaeepoksena, mutta eipä tässä paljon muuta niin kovin mielenkiintoista olekaan. Pääosan papparainen on tavallisen tylsä tyyppi, joka tuntiessaan viikatemiehen jo koputtelevan olkapäille tuhlaa rahojaan ja aikaansa ensin lähinnä itseään viihdyttääkseen, sitten nuoren tytön (Shinichi Himori) seuran vuoksi ja lopulta tehdäkseen jotain yleishyödyllistä. Pahin kupru on kuitenkin, äijän jo heitettyä veivinsä, tuo loppuosan muistelomaratooni, mikä ei tunnu päättyvän ollenkaan.  

Ivanhoe

Ivanhoe

Richard Thorpe 1952 seikkailu/draama

* * ½

1100-luvun Englanti. Sir Wilfred of Ivanhoe (Robert Taylor) on vannonut ikuisen uskollisuudenvalan kuningas Rikhard Leijonamielelle, joka puolestaan on äskettäin jäänyt itävaltalaisten panttivangiksi kesken paluumatkaansa Lähi-idän ristiretkiltä. Ivanhoe ottaa elämäntehtäväkseen lunnasrahojen kokoonkasaamisen, samalla kun jännite saksien ja normannien välillä valtakunnassa kasvaa kasvamistaan... Komean värikäs historiallinen seikkailutarina Sir Walter Scottin legendoja ja tositapahtumia surutta sekoittaneiden kirjallisten tuotosten pohjalta. Turnajais- ja taistelukohtauksia piisaa, tosin ovat tyypillisen "vähäverisiä" ajankohdan mukaisesti, ja yleensä riittää kun huitoo miekalla vähän sinne päin. Juutalaisylimyksen tytärtä esittävä tyrmäävä Elizabeth Taylor jää lopulta Ivanhoen silmissä jostain käsittämättömästä syystä kakkoseksi paljon laimeammalle ladylle Joan Fontainelle... George Sanders, Emlyn Williams, Finlay Currie.

Laulavat sadepisarat

Singing In The Rain

Stanley Donen & Gene Kelly 1952 musiikki/komedia

* * ½

Elokuvahistorian eräs ärsyttävimmistä ilmiöistä ovat mielestäni musikaalileffojen tanssijoiden mielipuolimaiset ilveilyt ja elehtimiset. Niiltä ei vältytä tässäkään maailman tunnetuimmassa ja pidetyimmässä lajityyppinsä hupailussa, jossa on tosin mukavana siteenä hollywoodilaista itseironiaa pitkin matkaa. Mutta vaikka yleensä vähintään yksi ikimuistoinen biisikin (kai tässäkin tapauksessa?) löytyy näistä oscar-pyydyksistä, niin liian epärealistisen iloista ja toiveikasta hassunhauskaa menoa minun makuuni aina. Gene Kelly, Debbie ´Prinsessa Leian äiti´ Reynolds, Donald O´Connor, Jean Hagen, Millard Mitchell, Cyd Charisse, Douglas Fowler, Rita Moreno.

Niskavuoren Heta

Edvin Laine 1952 draama

* * ½

Rikkaan Niskavuoren ylpeä talontytär Heta (Rauni Luoma) menee yllättäen naimisiin tilan rengin Akustin (Kaarlo Halttunen) kanssa, osittain myös pakon sanelemana.  "Vahinko" kun oli päässyt jo tapahtumaan... Mutta Akustin omistamassa maatilkunpahaisessa, jonne tuore aviopari muuttaa, laitetaan heti hihat heilumaan ja tehdään selväksi kuka on sen paikan uusi käskijä.... Hella Wuolijoen suursuositun Niskavuori-sarjan tyylipuhdas edustaja, jossa hämäläisen maalaisyhteisön elämänmenoa saadaan "ihastella" 1800-luvun lopulta eteenpäin. Mitään sen kummempia hienouksia tai huomionarvoisia oivalluksia ei tämäkään sukukronikka toki tarjoa. Mirjam Novero, Eino Kaipainen, Leo Lähteenmäki, Martti Katajisto, Hillevi Lagerstam, Marjatta Kallio, Emma Väänänen, Pentti Irjala, Kullervo Kalske, Uljas Kandolin.  

Parrasvalot

Limelight

Charles Chaplin 1952 draama/komedia/musiikki

* * ½

Kuuluisa mutta jo lähes eläkeikäinen ja suurimmat menestysvuotensa ohittanut varietee-klovni Calvero (Chaplin) pelastaa nuoren naisen (Claire Bloom) viime hetkellä tämän yritettyä itsemurhaa. Nainen osoittautuu elämänuskonsa menettäneeksi balettitanssijaksi, mutta Calveron hellällä huolenpidolla ja kannustuksella hän innostuu pian tavoittelemaan parempaa tulevaisuutta... Niin sisällöltään kuin kestoltaan tyypillistä Chaplin-meininkiä, eli ylitunteellisuuden ja "hyvien tekojen palkitsemisen" juhlaahan tässä jälleen kerran vietetään. Chapen ikimuistettava teemamusiikki, yhteinen lavaesiintyminen Buster Keatonin kanssa sekä kaikessa häpeilemättömyydessäänkin vaikuttava loppukohtaus pelastavat paljon. Nigel Bruce, Sydney Chaplin.

Rakastajatar

Casque d´Or

Jacques Becker 1952 draama/rikos

* * ½

"Elämää suurempi" melodraama, jossa ihanaan Marieen (Simone Signoret) monen muun tavoin palavasti ihastunut pariisilainen puuseppä George (Serge Reggiani) joutuu lopulta maksamaan rakkaudestaan jälleen kerran sen kovimman hinnan... Selkeä, liiankin pelkistetty ranskalaisklassikko, täynnä hyvin näyteltyjä mutta yhtäkaikki kliseisiä stereotyyppejä. Esim. tuo Signoretin alkuperäinen kavaljeeri (William Sabatier) on kuvattu yksinomaan veemäisenä ja typeränä mulkerona. Ja eikö muka yhteisesti sovitussa kaksintaistelussa ole voittajan osalta lieventäviä asianhaaroja? Tosin leffa sijoittuu 1900-luvun alkuun, jolloin mies joutui Ranskassa giljotiiniin varmaan jo siitä jos kehtasi esiintyä julkisesti ilman viiksiä... Claude Dauphin, Raymond Bussières. 

Rikollinen nainen

Teuvo Tulio 1952 draama/rikos

* *

Kerrankin epätyypillinen, mutta harmillisen heppoisesti toteutettu suomalainen psykodraama, jossa perheenäiti (Regina Linnanheimo) vaihtaa onnettoman sattuman myötä paikkaa karanneen naisrikollisen kanssa. Muistan miten pikkulapsena välillä pelottikin tätä katsoessa, kaipa pääsyynä olivat nuo mieleltään järkkyneen (ja myös käsikirjoituksesta vastanneen) Linnanheimon toistuvat lähikuvatut silmienpyörittelyt ylidramaattisen musiikin pauhatessa. Mutta juonen osalta jää niin paljon selittämättä, loppuratkaisuja myöten, etteivät tarinan vaikuttavammat puolet kykene kokonaisuutta pelastamaan. Vuoropuhelu myös aikansa mukaista, eli sietämättömän banaalia, vain 8-vuotias Martti Palo selviää kohtuullisesti sillä osastolla. Tauno Majuri, Eija Karipää, Kurt Ingvall, Pentti Irjala.

Scaramouche -säilän sankari

Scaramouche

George Sidney 1952 draama/seikkailu

* * * ½

Kenties kaikkien aikojen paras miekkailuelokuva "Kaksintaistelijoiden"  (1977) ohella. 1700-luvun loppupuolen Ranskassa, hieman ennen vallankumousta, komedianäyttelijä (Stewart Granger) vannoo kuuluisalle miekkamestarille (Mel Ferrer) kostavansa tälle jonakin päivänä ystävänsä (Richard Anderson) surman. Siitä hetkestä mies on kuitenkin itse jatkuvan takaa-ajon kohteena... Loistavaa näyttelijätyötä etenkin Grangerilta, tosin hänen avokaulaisissa asuissaan keikistelevät naisystävänsä (Eleanor Parker, Janet Leigh) vievät suurimman huomion aina kuviin ilmestyessään... Kerrankin myös teatteri-kohtaukset, "näytelmät näytelmässä", viihdyttävät sellaisinaan eivätkä tunnu väkisinympätyiltä. Henry Wilcoxon, Nina Foch, Lewis Stone.             

Sheriffi

High Noon

Fred Zinnemann 1952 western

* * *

Ja kello tikittää... Jo parhaat päivänsä nähnyt lainvalvoja Gary Cooper odottelee tappajasakkia saapuvaksi tiettynä päivänä tasan kello kahdentoista junalla, mutta ei tahdo saada minkäänlaista apua tai tukea vellihousuisilta kaupunkilaisilta. Korkeintaan yhä epätoivoisempia ilmeitä siippansa Grace Kellyn suunnalta. Tex Ritter hoilasi ikivihreän tunnusbiisin "Do not forsake me, oh my darlin´" oscarin arvoisesti. Kymmenen suurimman lännenklassikon joukkoon yleisesti luettu. Thomas Mitchell, Lloyd Bridges, Lee Van Cleef.

Suuri maailmansirkus

The Greatest Show On Earth

Cecil B. DeMille 1952 draama/toiminta/musiikki

* * ½

Ringling Bros. And Barnum & Bailey -jättisirkuksen matkaa läpi isompien ja pienempien amerikkalaiskaupunkien seurataan uskollisesti, ja suureellisen värikkäät shownumerot seuraavat toistaan. Ylipitkää trapetsi-, eläin- ja klovnitemppuilunäytöstä kompensoi taustoissa käytävä yllättävän vivahteikas ihmissuhderalli, ja myös  lopun dramaattinen junaonnettomuus on kuvattu erinomaisen vaikuttavasti. Charlton Heston, Betty Hutton, Cornel Wilde, Gloria Grahame, James Stewart, Dorothy Lamour, Henry Wilcoxon, Lawrence Tierney. Kertojana ohjaaja itse, ja cameo-rooleissa vilahtavat mm. Bing Crosby, Bob Hope ja Edmond O´Brien.   

Särkyneiden toiveiden kaupunki

The Bad And The Beautiful

Vincente Minnelli 1952 draama

* * ½

Hollywood-kuvaus Hollywoodista, jossa paha tuottaja-ohjaaja Kirk Douglas pyörittelee lähimpiäänkin mielensä mukaan, tähtäimenään vain menestys teattereiden kassaluukuilla... Douglas vetää kyllä pätevästi maanisen leffamiehen roolinsa, mutta juuri tuosta raivopäisestä ehdottomuudestaan johtuen sivuosat ovat nyt "normaalijärkisyydessään" kiinnostavampia: Lana Turner surkean menneisyyden omaavana näyttelijätähtenä, Barry Sullivan petettynä yhtiökumppanina, Dick Powell vastahakoisena käsikirjoittajana ja Walter Pidgeon elokuvamogulina. Gloria Grahame, Gilbert Roland, Leo G. Carroll.   

Umberto D -elämän vanki    

Umberto D

Vittorio De Sica 1952 draama

* *

Vanha mies (Carlo Battisti) seuranaan vain pikku koiransa painiskelee yhä pahenevien rahaongelmiensa kanssa, jopa kadulle joutuminen saattaa olla eläkeläisellä kohta edessä, kuten ahne vuokraemäntä (Lina Gennari) muistaa muistutella... Kurosawan "Ikiru"n (1952) rinnakkaisteos tyypillisen italialaisen neorealismin hengessä. Valitettavasti samoine vikoineenkin: mikään nähty ei poista sitä mahdollisuutta etteikö ukko voisi myös ihan ansaita kohtaloaan... joten kiinnostavan sanomapuolen kanssa ollaan taas vähän niin ja näin. Maria-Pia Casilio.

Vaitelias mies

The Quiet Man

John Ford 1952 draama/komedia

* * *

Lännentarinoidensa ohessa Ford kuvasi mieluusti tämmöistä irlantilaista "oman kylän poikien" elämänmenoa. Ja nyt ollaankin päästy oikein paikan päälle Vihreän Saaren maisemiin, jonne ikänsä Amerikassa asunut, mutta sittemmin isiensä maille takaisin haikaileva ex-nyrkkeilijä (John Wayne) saapuu aiheuttaen heti kaikenlaista hässäkkää pikkukylän asukkien keskuudessa. Hän rakastuu tuotapikaa paikalliseen punapäähän (Maureen O´Hara), mutta tämän äreä veli (Victor McLaglen) on melkoisen paha kanto kaskessa avioliittosuunnitelmissa... Hehkuvat värit, mainiot sivuosahahmot ja normaalia huomattavasti vähemmän tylsä Wayne tekevät tästä hienon katsomiselämyksen. Ilman tuota lopun älytöntä ja ikuisuuksia kestävää iskujenvaihtoa tämä olisi minunkin mielestäni ihan oikeasti "ikivihreä" klassikko. Barry Fitzgerald, Ward Bond, Jack McGowran, Mildred Natwick.

Valkoinen peura

Erik Blomberg 1952 draama/kauhu

* * *

Ulkomaisissa elokuvapiireissä tunnetuin suomalainen filmi, ainakin ennen 1990-lukua ja Aki Kaurismäkeä. Kuvauksellisesti upea kertomus Lapin noidasta (Mirjam Kuosmanen), joka on jonkinlainen vampyyrin ja ihmisporon yhdistelmä, ja tähän ihastuvasta nuoresta lappalaismiehestä (Kalervo Nissilä). Miinuksena kaikkien sivuosanesittäjien (kuten mm. vielä tässä vaiheessa paremmin jalkapallokentillä pärjänneen Åke Lindmanin) täydellinen amatöörimäisyys. Silti, jos tällaisia fantasiaelokuvia olisi rillumareitten sijaan uskallettu tehdä jatkossakin enemmän (tai yhtään), olisi jopa Suomeen voinut syntyä jonkinlainen kansainvälisestikin tunnustettu leffakulttuuri.

Paras elokuva: Scaramouche -säilän sankari (George Sidney)

Miespääosa: John Wayne (Vaitelias mies)

Naispääosa: Eleanor Parker (Scaramouche -säilän sankari)

Miessivuosa: Barry Fitzgerald (Vaitelias mies)

Naissivuosa: Elizabeth Taylor (Ivanhoe)