Omaperäinen (stanislavskilainen?) näyttelijätyö ja etenkin Paul Newmanin ylivedetty, epävakaa pääosasuoritus pilaavat tätä lännen erään kuuluisimman lainsuojattoman tarinaa aika tavalla. Historiallisia epätarkkuuksia ei voi välttää ristiriitaisten aikalaiskuvaustenkin ollessa tosiasia, mutta pari mainintaa kuitenkin: Pat Garrett ampui Billyn viileän harkitusti ilman ulkopuolisia pimeässä huoneessa, ja Billy oli sittenkin todellisuudessa oikeakätinen. John Dehner, Hurd Hatfield, John Dierkes.
Kahdeksan oscarin musikaalipläjäys, jossa nuoren suihkuseurapiireihin kuuluvan pariisilaistytön, Gigin (kylläkin jo 27-vuotias Leslie Caron), huomataan useammallakin taholla kasvaneen ihan aikuiseksi leidiksi. Vaikka tapahtumat sijoittuvat vuosisadan alun Ranskaan ja näyttelijät ovat enimmältään ranskalaissyntyisiä, niin kaikki puhuvat murteellista englantia, "kertojana" toimivaa Maurice Chevalieria myöten. Se ei niinkään haittaa, mutta pahempi on ettei tylsähköistä (Andre Prévinin säveltämistä) lauluista oikein yksikään jää mieleen ja muistuttavat muutenkin liikaa toisiaan. Louis Jordan, Eva Gabor.
* * ½
Brittiläinen Hammer-yhtiö alkoi nousta yhä suurempaan suosioon myös valtameren takana näillä värikylläisillä ja verenpunaamilla vanhojen kauhutarinoiden uusversioinneillaan. Melkoisesti yksityiskohdiltaan muutettu Stokerin alkuperäistarinaan nähden, tässä mm. se onkin nuori sankari Jonathan Harker (John Van Eyssen) joka melkein kättelyssä joutuu kuuluisan kreivin (Christopher Lee) hampaisiin, eikä Renfieldiä näy leffassa ollenkaan. Pahin moka kuitenkin se, että aluksi erittäin lupaavasti esiintyvä sulavaliikkeinen ja –puheinen Lee onkin koko loppuajan tylsästi pelkästään mykkänä tuijotteleva ja terävine kulmahampaineen irvistelevä, kauloja liukuhihnalla puhkova hirviö. Peter Cushing, Michael Gough, Melissa Stribling, Carol Marsh.
Kahle
The Defiant Ones
Stanley Kramer 1958 rikos/draama
* * ½
Kaksi rangaistusvankia, valkoinen (Tony Curtis) ja musta (Sidney Poitier) karkaavat heitä kuljettavan vankila-auton suistuessa tieltä jorpakkoon. Tummempi kavereista tekee toiselle heti selväksi, että ainakin sen aikaa kun ollaan toisissaan ketjulla kiinni niin se "nekruttelu" ja "pojittelu" saa riittää... Ajankohtaansa nähden harvinaisen suorasukaista sanailua sisältävä rotusanoma-elokuva, joka kuitenkin on kaatua lopun äärimmäisen epäuskottavaan käänteeseensä: yhden neekerin kohtalo on muka sittenkin omaa vapautta ja tulevaisuutta tärkeämpi seikka etelävaltiolaiselle rikolliselle... varmaan juu. Joviaali sheriffi Theodore Bikel leffan parasta antia, vaikka hänenkin yht´äkkinen suorastaan ylihuolehtivainen asenteensa karkureita kohtaan jää selityksittä... Charles McGraw, Lon Chaney Jr., King Donovan, Claude Akins.
King Creole
King Creole
Michael Curtiz 1958 musiikki/draama/rikos
* * ½
Yksi parhaista hölmöistä Elvis-leffoista. Vielä oli toivoa äijällä. Biisit meneviä, jonkinlaista juonentynkääkin löytyy. Carolyn Jones, Walter Matthau, Vic Morrow, Dolores Hart, Dean Jagger.
Kissa kuumalla katolla
Cat On A Hot Tin Roof
Richard Brooks 1958 draama
* * ½
Vauraassa etelävaltiolaisessa kartanossa valmistaudutaan suvun patriarkan eli ´Isopapan´ (Burl Ives) syntymäpäiviin. Tunteet ovat kuitenkin jo ennen tämän saapumista pinnassa lähinnä alkoholisoituneen nuoremman pojan (Paul Newman) ja hehkeän vaimonsa (Elizabeth Taylor) selvitellessä tulikivenkatkuisesti karille ajautunutta avioliittoaan... Tennessee Williamsin aikaansa nähden rohkeita aiheita käsittelevän klassikkonäytelmän pätevä versiointi. Ei lempilajityyppiäni ollenkaan, mutta onpahan se sentään mukavaa että 1950-luvun "komein" ja "kaunein" pääsevät lopulta sovintoon... Jack Carson, Judith Anderson, Madeleine Sherwood.
Kärpänen
The Fly
Kurt Neumann 1958 scifi/kauhu
* * ½
Potentiaalia löytyy (ja Vincent Price!), mutta tunnettu 50-lukulainen kökköisyys pilaa tietysti tunnelmaa aika tavalla. Loppukohtaus on kuitenkin klassikko: "Heeelp meeee"!! Jotain vastaavaa tulisi ilmeisesti omastakin suusta päästeltyä, jos sattuisi jäämään itseä suuremman hämähäkin verkkoon satimeen...
Mies lännestä
Man Of The West
Anthony Mann 1958 western
* * ½
Menneisyyden painolastit ilmestyvät vainoamaan kunniallisen suunnan elämässään ottanutta lännen veteraania (Cary Cooper), kun häntä kyyditsevään junaan hyökkää vanhan rikostoverinsa (Lee J. Cobb) johtama rosvosakki... Kulttimainetta omaava, kuitenkin vähän turhankin tuttujen teemojen ympärillä pyörivä psykowestern. Desperadot ovat jälleen täysin syyntakeettomia eläimiä joka iikka, ollakseen silti näköjään tarpeeksi ovelia välttelemään lakia vain muutaman kilometrin päässä viimeisintä rikospaikkaansa... Ja Cooper tyypilliseen tapaansa seivästäkin jäykempi ja vaiteliaampi. Komea kuvaus ja tyydyttävä väkivaltaisuus pelastavat tämän lajityyppinsä keskisarjaan. Julie London, Arthur O´Connell, Royal Dano, John Dehner, Jack Lord.
Mies tältä tähdeltä
Jack Witikka 1958 draama
* * ½
"Minun pitäisi mennä kotiin"... Kaarlo Halttunen tulee katumapäälle aina muutaman päivän kylillä (tosin lähinnä ihan Helsingin valkokauluspiireissä pyöritään tällä kertaa) röpöteltyään. Mutta kun ryypiskely- ja sotaveteraanikaverinsa (mm. erinomainen Tauno Palo) eivät syyttele eivätkä tuomitse. Harvinaisen vähän saarnaava on tämä itse leffakin aiheeseensa nähden, tosin eihän sellaista tässä maassa ole tehtykään missä ei viina olisi ainakin pienessä roolissa. Tea Ista, Kullervo Kalske, Pentti Irjala, Martti Romppanen, Jaakko Pakkasvirta, Tarmo Manni.
Nuoret leijonat
The Young Lions
Edward Dmytryk 1958 sota/draama
* * ½
Marlon Brando esittää sivistynyttä ja humaania natsiupseeria miehitetyssä Ranskassa sodan loppuvaiheissa. Vaan piruako noita lajittelemaan, tuumivat jenkkisotilaat... Varsinaisia sotatapahtumia tässä ei juuri kuvata, vaan enemmänkin yksittäisiä ihmiskohtaloita "vapaalla" ja kasarmilla. Suhteellisen laadukas sanomaelokuva kaikenkaikkiaan. Montgomery Clift, Dean Martin, Hope Lange, Maximilian Schell, Lee Van Cleef.
Pahan kosketus
Touch Of Evil
Orson Welles 1958 rikos
* * * *
Meksikolaispoliisi Vargas (Charlton Heston) on juuri ylittänyt rajan USA:n puolelle tarkoituksenaan viettää kuherruslomaa vastavihityn vaimonsa (Janet Leigh) kotimaassa, kun samaan suuntaan matkalla ollut auto räjähtää taivaan tuuliin mukanaan amerikkalainen merkkimies puolisoineen. Koska pommi oli asetettu Meksikon maaperällä, tyssäävät Vargasin loma-suunnitelmat siihen paikkaan... Jo hitchcockilaisittain 
yhdellä otoksella kuvattu synkkäsävyinen, mutta kepeällä musiikilla höystetty avausjakso antaa osviittaa siitä mitä tuleman pitää: kylmän manipuloinnin ja väkivallan uhan sekä kieli poskella vetäistyjen roolihahmojen herkullista yhdistelmää, kokoavana keskushahmonaan Orson Wellesin esittämä turvonnut ja korruptoitunut rikostutkija Quinlan. Loppua kohti saisi kuitenkin muuttua hieman vähemmän pimeäksi ja ahdistavaksi, eikä mm. Dennis ´Sheriffi McCloud´ Weaverin tarvitsisi olla ihan niin sarjakuvahahmomaisen hysteerinen motellivahdin roolissaan. Akim Tamiroff, Joseph Calleia, Marlene Dietrich, Joanna Moore, Zsa Zsa Gabor, Mercedes McCambridge.
Titanicin kohtalonyö
A Night To Remember
Roy Baker 1958 draama
* * * * ½
15.4.1912 aamun ensimmäisinä tunteina tapahtuu ihmiskunnan historian kuuluisin ja järkyttävin liikenneonnettomuus: maailman suurin matkustajalaiva Titanic törmää neitsytmatkallaan jäävuoreen ja vie mukanaan yli 1500 uhria (myös joitakin kymmeniä suomalaisia) Atlantin valtameren pohjaan. ´Uppoamaton´ alus, peilityyni sää ja erittäin vilkas reittilinja... miten noin tuhoisa murhenäytelmä saattoi olla mahdollinen? Seikkaperäinen dramatisointi ja loistavasti näytelty brittituotanto Walter Lordin kirjan (1955) pohjalta. James Cameronin kaikkien aikojen kassamenestykseksi jyrännyt "Titanic" (1997) erottuu jopa teknisesti tästä elokuvasta yllättävän vähän edukseen, noin miljardi vanhaa rahaa suuremmasta budjetista huolimatta. Aihe on ylipäätään ilmeisen kiitollinen ohjaajalle kuin ohjaajalle (kalleudestaan huolimatta), koskapa kaikki näkemäni versiot ovat olleet hyvälaatuisia. Kenneth More, Honor Blackman, David McCallum, Michael Goodliffe, George Rose, Anthony Bushell.
Tuhkaa ja timanttia
Popiól i Diament
Andrzej Wajda 1958 toiminta/draama
* * ½
Puola keväällä 1945. Saksa on juuri antautunut, mutta valtioista pahiten kärsinyt on yhä sekasorron vallassa. Vastarintaliikkeen patrioottiset ex-sotilaat taistelevat kommunisteja vastaan minkä pystyvät, mutta lopulta turhaan kuten jälkeenpäin kaikki tiedämme. Kahdella heistä, nuorella Maciekilla (Zbigniew Cybulski) ja vanhemmalla upseerilla (Adam Pawlikowski) on tähtäimessään kommunistijohtaja (Waclaw Zastrzezynski), jonka perässä he majoittuvat samaan hotelliin. Seuraa kaikinpuolin kiihkeä yö, rakennuksessa kun muun lisäksi juhlitaan sodan päättymistä varsin railakkaasti... Aavistuksen yliarvostettu polakkiklassikko, jossa etenkin "Puolan James Dean"iksi tituleerattu Cybulski käyttäytyy alusta alkaen hieman liian tuhoontuomitusti että tarvitsisi kohtalonsa puolesta kauheasti jännitellä... Ewa Krzyzewska.
Valuva kuolema
The Blob
Irwin S. Yeaworth 1958 scifi/kauhu
* ½
Tarina on mainio, mutta mahdoton toteuttaa kolmella dollarilla. Vasta 1988 tehtiin ansaitsemansa versio, katsokaa vain se. Paitsi tietenkin jos nuori Steve McQueen on aivan pakko nähdä.
Vertigo -punainen kyynel
Vertigo
Alfred Hitchcock 1958 jännitys
* * ½
Hitchin eräs kaikkein analysoiduimmista ja mielipiteitä jakavimmista teoksista. Samoin jakautuu omakin näkemykseni, kuten elokuvakin, noin puolenvälin paikkeilla: alkuosa on loistokas, onnettoman juonipaljastuksen (yksi elokuvahistorian suurimmista mokista!) jälkeiset tapahtumat pelkkää höperehtimistä. Kun epälooginen unenomaisuus oli jo saavutettu, niin olisi menty vaan samaa rataa loppuun asti ilman mitään totaalisen epäuskottavia rikoskuvioita. Eli James Stewart olisi saanut vain kuvitella koko jutun. Etenkin kun taas on papalla kohteena "niin mahdottoman romanttisesti" n. 25-vuotias blondi (Kim Novak)... Barbara Bel "Dallasin äitee" Geddes on hyvä kaveri vaan näes kun sillä on rillitkin ja kaikkee. Suomalainen lisänimi voi tuntua oudolta leffan nähneellekin, joten paljastetaan hieman: se on se kaulakoru. Yksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista alkutekstisommitteluista (Saul Bass, kukas muu), Bernd Herrmannin säestyksellä tietenkin. Pohjana olleesta ranskalaisromaanista löytyy lause joka on jäänyt minun mieleeni ilmeisen pysyvästi: "Viime kädessä se olin minä joka kuului kuolleisiin, hän eläviin".
Paras elokuva: Titanicin kohtalonyö (Roy Baker)
Miespääosa: Kenneth More (Titanicin kohtalonyö)
Naispääosa: Kim Novak (Vertigo -punainen kyynel)
Miessivuosa: Akim Tamiroff (Pahan kosketus)
Naissivuosa: Marlene Dietrich (Pahan kosketus)
